tiistai 4. toukokuuta 2010
Poistuin
Ai niin, tulin takaisin suomeen loppukesästä 2009. Ei kannata pidättää hengitystä seuraavaa postausta odotellessa.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Hastings, köyhän miehen Brighton
Vietimme viikonlopun Hastingsissa, reilut 100km kaakkoon Lontoosta. Hastingsia on helppo verrata Brightoniin, koska sekin on rantakaupunki Englannin Kanaalin rannalla ja elää myös suuresti turismilla. Brightonista oli jo aikaisempi postaus.
Tällä kertaa saimme hotellin varattua etukäteen ongelmitta ja päädyimme St Leonardsissa, parin kilometriä länteen Hastingsin keskustasta länteen sijaitsevaan hotelliin. Tilavasta ja hyväkuntoisesta huoneesta hyvällä aamiaisella maksoimme £35/yö/hlö kahden hengen retkueella.
Perjantai
Saavuimme noin 2.5h junamatkan jälkeen perille asemalle ja kävimme järjestäytymässä hotellilla. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään rantabulevardia kohti keskustaa. Kello oli jo noin yhdeksän illalla, joten suurempia suunnitelmia emme tehneet. Matkalla kävimme Harley Davidson-teemaisessa pubissa, jossa livebändi soitteli kantria ja bluesia. Keskustassa oli nuorisolla kova meno päällä ja pubit täynnä. Poliiseja Tampereen keskustoria pienemmällä alueella oli partioimassa parikymmentä.
Saimme jälleen muistutuksen siitä, että Englannissa ei iltaisin saa ravintolaruokaa mistään. Kourallisen keittiönsä sulkeneita pubeja kierrettyämme jouduimme vetämään Subway-iltapalat ulkona penkillä (subwaykin meni kymmenen maissa kiinni).
Hauskoja pubeja keskustassa oli vaikka kuinka - mainittakoon vaikka kodikas tanssipubi jossa elävä DJ/MC soitti kasarihittejä spiikattuna, tikibaariksi sisustettu drinkkibaari ja edukas mutta hienosti sisustettu tanssi/goottiklubi "Crypt". Perjantai-ilta jäi kuitenkin lyhyeksi, koska alkoi väsyttää ja otimmekin taksin takaisin hotellille (£7). Hastingsin yöelämästä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun - tarjontaa on paljon, hinnat edullisia (£3 klubille johon Brightonissa maksaisi £10-15, Magners £3-4 ja drinkit £4-6) ja väki leppoisaa. Minkäänlaista rähinöintiä tai ördäystä ei havaittu vaikka väkeä oli paljon.
Lauantai
Lauantaina heräsimme puolen päivän aikoihin (hieman univelkaa viikolta) ja otimme bussin keskustaan (£2.2/hlö). Kaikki näytti päivällä niin erilaiselta, että tuntui kuin olisimme tulleet ihan eri kaupunkiin.
Hastingsin (kuten Brightonin ja monen muun rantakaupungin) tärkein maamerkki on tietysti hiekkaranta ja rantabulevardi. Ranta on samanlaista isoa kiveä kuin Brightonissa mutta ilman kylmyyden vuoksi uimista tai rantalöhöilyä ei tarvinnut edes harkita. Kaupunki näyttää enemmän eurooppalaislta kuin brittiläiseltä. Talot ovat korkeita kerrostaloja kuin suoraan Pariisista.
Hastingsin yksiulotteinen kartta menee suurinpiirtein näin: St Leonards - Keskusta - Länsikukkula - Vanha kaupunki - Itäkukkula. Kaiken näkee helposti rantabulevardia kävellen. Keskustan ja vanhan kaupungin kohdalla rantabulevardilta löytyy mm. Brighton Pierin näköinen laituri (suljettu romahdusvaaran vuoksi), minigolf-rata, polkuvenelampi, mikroautorata, pelihalleja, kahviloita ja ravintoloita. Rantakatua käppäillessä saa helposti tunnin tai parin tuhlattua, vaikka matkaa ei olekaan kuin pari kilometria. Laiskimpia varten rantaa pitkin menee pienoisjunanrata. Siis oikeasti pieni - raiteiden väli on ehkä 40cm ja vaunut ovat suurinpiirtein matkalaukun kokoisia ja niihin mahtuu 2 henkeä istumaan. Sporttisina ja kiireettöminä tyydyimme kävelemään.
Peliharrastajalle Hastingsin pelihalleissa ei ollut mitään nähtävää. Dominoivina peleinä olivat Guitar Hero Arcade, joku Need for speed ja rahapelit.
Vanhan kaupungin kummallakin puolella ovat kukkulat (west hill ja east hill). West hillillä on mm. Hastingsin linna ja luolat, joista myöhemmin. Itäkukkulalla, jolla emme käyneet, on puisto ja kävelypolkuja. Kummallekin kukkulalle pääsee hienolla jyrkkää mäkeä kapuavalla junalla ja kahdella punnalla.
Itäkukkulan junarata
Rantakadun itäpäästä löytyy ilmaiset kalastus- ja hylkymuseot ja akvaario. Museot olivat ihan hintansa arvoisia, mutta eivät sen kummempia. Akvaario taas oli maksullinen, mutta rahalleen sai vastinetta. Kaloja, rapuja ja muita meren eläimiä oli paljon ja hyvin esillä. Hastingsissa on toimiva kalastuslaivasto ja kalastus tuntuu olevan turismin lisäksi kova juttu kaupungissa.
Rauskujen hupia oli läiskyttää vettä altaasta turistien päälle
Seuraavaksi menimme länsikukkulalle. Yllättäen nähtävyydet (luolat ja linna) olivat menneet viideltä kiinni joten ei auttanut kuin palloilla nurmikolla ja ottaa kuvia.
Näkymä länsikukkulalta
Kukkulalta kävelimme alas vanhaan kaupunkiin. Matka alas oli yllättävän lyhyt joten alas ei kannata mennä junalla jos jalat yhtään kantaa. Vanhasta kaupungista ei näköjään tullut otettua julkaisukelpoisia kuvia, joten täytyy yrittää sanoin kuvailla. VK:ssa on pieniä kävelykatuja joiden varsilla on lukemattomia pieniä kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Oikeastaan tämähän pätee melkein joka kaupungin vanhaan kaupunkiin, mutta mainitaan nyt että Hastingsissa se oli oikein siisti ja viihtyisä. Loppuilta menikin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla ilman suurempaa tarkoitusta palloillessa. Minigolfia ja liitokiekkoa kävimme pelaamassa. Yöllä kävelimme hotellille käyden matkalla hiljaisimmassa näkemässäni hevibaarissa (keikka peruttu) ja alussa mainitussa HD-baarissa jossa juuri lopetteli hyvältä kuulostava ja KISS-maskeerattu hevibändi.
Sunnuntai
Edellisenä päivänä bongasimme mainoksesta, että lähellä olisi RC-lennokkinäytös (Hastings Model Airshow). Koska aikaa oli hyvin, päätimme lähteä heti aamusta sinne. Näytös oli parin kilometrin päässä hotellilta länteen ja sinne käveli helposti. Näytös oli varmaan Englannin mittakaavassa pieni, mutta Suomessa ei tietääkseni ole yhtään näin isoa lennokkinäytöstä. Itse lennätyksen lisäksi paikalla oli luonnollisesti lennokkeja, varusteita, materiaaleja, työkaluja, ruokaa ja juomaa myyviä kojuja. Lennokkeja oli sähközageista suihkareihin ja jättikokoisiin malleihin. Toffee-pommittaja pudotti lapsille toffeekarkkeja.
Näytöksen kruunasi 10 WW2-mallilennokin yhtäaikainen lento - melkein yhtä hienoa kuin Duxfordissa.
Otimme iltapäivällä bussin takaisin kohti keskustaa, kohteena länsikukkulan turistinähtävyydet. Ensimmäisenä oli luolastot, eli "Smugglers Adventure". Kyseessä on siis länsikukkulan sisään satoja vuosia sitten louhitut luolat, joita salakuljettajat käyttivät 1700-1800-luvuilla. Luolat olivat ihan hienoja, mutta niihin oli ängetty liikaa videoesityksiä, pelejä, nukkeja, ynnä muuta krääsää. Suosittelen lapsiperheille ja backpackereille vain jos on tylsää.
Seuraavaksi sitten Hastingsin linnaan. Linnan maksaa sisään ja pääsee katsomaan videoesityksen linnan historiasta. Itse linna on vanha, raunioitunut linna. Suosittelen, jos haluaa nähdä vanhan, raunioituneen linnan. Parempi löytyy ilmaiseksi esim. Viron Viljandista.
Vanha, raunioitunut linna
Tämän jälkeen kävelimme keskustaan, palloilimme jossain puistossa ja otimme iltapalan jälkeen junan takaisin Lontooseen.
Lopuksi
Hastings on ihan hieno kaupunki, mutta mitään massiivisia elämyksiä sieltä on turha hakea.
Hintatasoltan Hastings tuntui olevan Brightonia edullisempi, mutta hyvässä seurassa varmasti yhtä hauska. Livemusiikkia ja erilaisia tanssiklubeja löytyy helposti, mutta nimekkäitä bändejä tai DJ:tä niissä ei bongaa. Hotelleja on hyvin ja hintataso lienee Brightonia halvempi. Suosittelen, jos olet esimerkiksi opiskelijabudjetilla reissussa hyväksi Brightonin korvikkeeksi. Jos on aikaa, kannattaa käydä kummassakin.
Viikonloppu riittää hyvin koko Hastingsin näkemiseksi kaikessa rauhassa. Yhden yön reissulla ehtii näkemään tärkeimmät paikat.
Tällä kertaa saimme hotellin varattua etukäteen ongelmitta ja päädyimme St Leonardsissa, parin kilometriä länteen Hastingsin keskustasta länteen sijaitsevaan hotelliin. Tilavasta ja hyväkuntoisesta huoneesta hyvällä aamiaisella maksoimme £35/yö/hlö kahden hengen retkueella.
Perjantai
Saavuimme noin 2.5h junamatkan jälkeen perille asemalle ja kävimme järjestäytymässä hotellilla. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään rantabulevardia kohti keskustaa. Kello oli jo noin yhdeksän illalla, joten suurempia suunnitelmia emme tehneet. Matkalla kävimme Harley Davidson-teemaisessa pubissa, jossa livebändi soitteli kantria ja bluesia. Keskustassa oli nuorisolla kova meno päällä ja pubit täynnä. Poliiseja Tampereen keskustoria pienemmällä alueella oli partioimassa parikymmentä.
Saimme jälleen muistutuksen siitä, että Englannissa ei iltaisin saa ravintolaruokaa mistään. Kourallisen keittiönsä sulkeneita pubeja kierrettyämme jouduimme vetämään Subway-iltapalat ulkona penkillä (subwaykin meni kymmenen maissa kiinni).
Hauskoja pubeja keskustassa oli vaikka kuinka - mainittakoon vaikka kodikas tanssipubi jossa elävä DJ/MC soitti kasarihittejä spiikattuna, tikibaariksi sisustettu drinkkibaari ja edukas mutta hienosti sisustettu tanssi/goottiklubi "Crypt". Perjantai-ilta jäi kuitenkin lyhyeksi, koska alkoi väsyttää ja otimmekin taksin takaisin hotellille (£7). Hastingsin yöelämästä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun - tarjontaa on paljon, hinnat edullisia (£3 klubille johon Brightonissa maksaisi £10-15, Magners £3-4 ja drinkit £4-6) ja väki leppoisaa. Minkäänlaista rähinöintiä tai ördäystä ei havaittu vaikka väkeä oli paljon.
Lauantai
Lauantaina heräsimme puolen päivän aikoihin (hieman univelkaa viikolta) ja otimme bussin keskustaan (£2.2/hlö). Kaikki näytti päivällä niin erilaiselta, että tuntui kuin olisimme tulleet ihan eri kaupunkiin.
Hastingsin (kuten Brightonin ja monen muun rantakaupungin) tärkein maamerkki on tietysti hiekkaranta ja rantabulevardi. Ranta on samanlaista isoa kiveä kuin Brightonissa mutta ilman kylmyyden vuoksi uimista tai rantalöhöilyä ei tarvinnut edes harkita. Kaupunki näyttää enemmän eurooppalaislta kuin brittiläiseltä. Talot ovat korkeita kerrostaloja kuin suoraan Pariisista.
Hastingsin yksiulotteinen kartta menee suurinpiirtein näin: St Leonards - Keskusta - Länsikukkula - Vanha kaupunki - Itäkukkula. Kaiken näkee helposti rantabulevardia kävellen. Keskustan ja vanhan kaupungin kohdalla rantabulevardilta löytyy mm. Brighton Pierin näköinen laituri (suljettu romahdusvaaran vuoksi), minigolf-rata, polkuvenelampi, mikroautorata, pelihalleja, kahviloita ja ravintoloita. Rantakatua käppäillessä saa helposti tunnin tai parin tuhlattua, vaikka matkaa ei olekaan kuin pari kilometria. Laiskimpia varten rantaa pitkin menee pienoisjunanrata. Siis oikeasti pieni - raiteiden väli on ehkä 40cm ja vaunut ovat suurinpiirtein matkalaukun kokoisia ja niihin mahtuu 2 henkeä istumaan. Sporttisina ja kiireettöminä tyydyimme kävelemään.
Peliharrastajalle Hastingsin pelihalleissa ei ollut mitään nähtävää. Dominoivina peleinä olivat Guitar Hero Arcade, joku Need for speed ja rahapelit.
Vanhan kaupungin kummallakin puolella ovat kukkulat (west hill ja east hill). West hillillä on mm. Hastingsin linna ja luolat, joista myöhemmin. Itäkukkulalla, jolla emme käyneet, on puisto ja kävelypolkuja. Kummallekin kukkulalle pääsee hienolla jyrkkää mäkeä kapuavalla junalla ja kahdella punnalla.
Itäkukkulan junarataRantakadun itäpäästä löytyy ilmaiset kalastus- ja hylkymuseot ja akvaario. Museot olivat ihan hintansa arvoisia, mutta eivät sen kummempia. Akvaario taas oli maksullinen, mutta rahalleen sai vastinetta. Kaloja, rapuja ja muita meren eläimiä oli paljon ja hyvin esillä. Hastingsissa on toimiva kalastuslaivasto ja kalastus tuntuu olevan turismin lisäksi kova juttu kaupungissa.
Rauskujen hupia oli läiskyttää vettä altaasta turistien päälleSeuraavaksi menimme länsikukkulalle. Yllättäen nähtävyydet (luolat ja linna) olivat menneet viideltä kiinni joten ei auttanut kuin palloilla nurmikolla ja ottaa kuvia.
Näkymä länsikukkulaltaKukkulalta kävelimme alas vanhaan kaupunkiin. Matka alas oli yllättävän lyhyt joten alas ei kannata mennä junalla jos jalat yhtään kantaa. Vanhasta kaupungista ei näköjään tullut otettua julkaisukelpoisia kuvia, joten täytyy yrittää sanoin kuvailla. VK:ssa on pieniä kävelykatuja joiden varsilla on lukemattomia pieniä kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Oikeastaan tämähän pätee melkein joka kaupungin vanhaan kaupunkiin, mutta mainitaan nyt että Hastingsissa se oli oikein siisti ja viihtyisä. Loppuilta menikin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla ilman suurempaa tarkoitusta palloillessa. Minigolfia ja liitokiekkoa kävimme pelaamassa. Yöllä kävelimme hotellille käyden matkalla hiljaisimmassa näkemässäni hevibaarissa (keikka peruttu) ja alussa mainitussa HD-baarissa jossa juuri lopetteli hyvältä kuulostava ja KISS-maskeerattu hevibändi.
Sunnuntai
Edellisenä päivänä bongasimme mainoksesta, että lähellä olisi RC-lennokkinäytös (Hastings Model Airshow). Koska aikaa oli hyvin, päätimme lähteä heti aamusta sinne. Näytös oli parin kilometrin päässä hotellilta länteen ja sinne käveli helposti. Näytös oli varmaan Englannin mittakaavassa pieni, mutta Suomessa ei tietääkseni ole yhtään näin isoa lennokkinäytöstä. Itse lennätyksen lisäksi paikalla oli luonnollisesti lennokkeja, varusteita, materiaaleja, työkaluja, ruokaa ja juomaa myyviä kojuja. Lennokkeja oli sähközageista suihkareihin ja jättikokoisiin malleihin. Toffee-pommittaja pudotti lapsille toffeekarkkeja.
Näytöksen kruunasi 10 WW2-mallilennokin yhtäaikainen lento - melkein yhtä hienoa kuin Duxfordissa.
Otimme iltapäivällä bussin takaisin kohti keskustaa, kohteena länsikukkulan turistinähtävyydet. Ensimmäisenä oli luolastot, eli "Smugglers Adventure". Kyseessä on siis länsikukkulan sisään satoja vuosia sitten louhitut luolat, joita salakuljettajat käyttivät 1700-1800-luvuilla. Luolat olivat ihan hienoja, mutta niihin oli ängetty liikaa videoesityksiä, pelejä, nukkeja, ynnä muuta krääsää. Suosittelen lapsiperheille ja backpackereille vain jos on tylsää.
Seuraavaksi sitten Hastingsin linnaan. Linnan maksaa sisään ja pääsee katsomaan videoesityksen linnan historiasta. Itse linna on vanha, raunioitunut linna. Suosittelen, jos haluaa nähdä vanhan, raunioituneen linnan. Parempi löytyy ilmaiseksi esim. Viron Viljandista.
Vanha, raunioitunut linnaTämän jälkeen kävelimme keskustaan, palloilimme jossain puistossa ja otimme iltapalan jälkeen junan takaisin Lontooseen.
Lopuksi
Hastings on ihan hieno kaupunki, mutta mitään massiivisia elämyksiä sieltä on turha hakea.
Hintatasoltan Hastings tuntui olevan Brightonia edullisempi, mutta hyvässä seurassa varmasti yhtä hauska. Livemusiikkia ja erilaisia tanssiklubeja löytyy helposti, mutta nimekkäitä bändejä tai DJ:tä niissä ei bongaa. Hotelleja on hyvin ja hintataso lienee Brightonia halvempi. Suosittelen, jos olet esimerkiksi opiskelijabudjetilla reissussa hyväksi Brightonin korvikkeeksi. Jos on aikaa, kannattaa käydä kummassakin.
Viikonloppu riittää hyvin koko Hastingsin näkemiseksi kaikessa rauhassa. Yhden yön reissulla ehtii näkemään tärkeimmät paikat.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Goodge street casino
Sain eräältä natiivien irc-kanavalta vihjeen, että Goodge Streetillä olevassa kasinossa olisi jonkinlainen retroarcade. Eipä muuta kuin tuubi alle ja menoksi.
Paikka löytyikin heti Goodge Street-tuubiaseman vierestä ja oli tosiaan pieni kahdessa kerroksessa oleva räkäinen pelipaikka. Yläkerrassa oli pari kaksinpelattavaa uutta autopeliä ja 3 uutta flipperiä (24, LOTR, ja joku kolmas). Testasin toista autopeliä (Thrill Drive 3?), jossa oli pelimuotoina muun muassa ruuhkasta selviytyminen ja autojalkapallo. Luulin valinneeni ruuhkasimulaation, mutta päädyin ajamaan ihan perus checkpoint-rallia. Peli oli lisäksi uusien autopelien trendin mukaisesti tylsä - fysiikkamalli oli realistinen kuin Outrunissa mutta ei ollenkaan hauska. Grafiikat olivat kuin vm. 2001 PC-pelistä, tosin näyttönä oli noin 32" fullhd-littu joka oli ihan toimiva.
24-flipperiä jaksoin jauhaa 3:lla krediitillä. Aika perushauska flipperi, mutta en saanut mitään huipputulosta tehtyä.
Alakerrasta löytyikin sitten enemmän arcade-tavaraa. Paikka on täynnä välttävässä kunnossa olevia Neo Geo-kabinetteja ja muutamia 2D-räiskintöjä. NeoGeo-peleistä mainittakoon Metal Slug 3, Metal Slug 4 (joka ei hyväksynyt kolikoita), Pang! (joku parempi versio), Neo Mr.Do ja muutama japsi shoot-em-up. Lisäksi paikalla oli yksi uusioretrokabinetti usealla pelillä, jota alla olevassa kuvassa oikealla oleva tyyppi pelasi koko vierailuni ajan.
Alakertaa
Lisää alakertaa
Loppujen lopuksi ihan käypänen pikku-arcade. Plussaa helposta sijainnista heti tuubipysäkin vieressä ja edullisista hinnoista (£1:llä sai 3 krediittiä useimmissa peleissä). Miinusta useista pimeistä kabineteista, huonossa kunnossa olevista joystickeista ja huonosti säädetyistä suttuisista monitoreista.
Suosittelen paremman puutteessa Lontoossa vieraileville retroharrastajille ja varsinkin mätkintäpelien ystäville.
Paikka löytyikin heti Goodge Street-tuubiaseman vierestä ja oli tosiaan pieni kahdessa kerroksessa oleva räkäinen pelipaikka. Yläkerrassa oli pari kaksinpelattavaa uutta autopeliä ja 3 uutta flipperiä (24, LOTR, ja joku kolmas). Testasin toista autopeliä (Thrill Drive 3?), jossa oli pelimuotoina muun muassa ruuhkasta selviytyminen ja autojalkapallo. Luulin valinneeni ruuhkasimulaation, mutta päädyin ajamaan ihan perus checkpoint-rallia. Peli oli lisäksi uusien autopelien trendin mukaisesti tylsä - fysiikkamalli oli realistinen kuin Outrunissa mutta ei ollenkaan hauska. Grafiikat olivat kuin vm. 2001 PC-pelistä, tosin näyttönä oli noin 32" fullhd-littu joka oli ihan toimiva.
24-flipperiä jaksoin jauhaa 3:lla krediitillä. Aika perushauska flipperi, mutta en saanut mitään huipputulosta tehtyä.
Alakerrasta löytyikin sitten enemmän arcade-tavaraa. Paikka on täynnä välttävässä kunnossa olevia Neo Geo-kabinetteja ja muutamia 2D-räiskintöjä. NeoGeo-peleistä mainittakoon Metal Slug 3, Metal Slug 4 (joka ei hyväksynyt kolikoita), Pang! (joku parempi versio), Neo Mr.Do ja muutama japsi shoot-em-up. Lisäksi paikalla oli yksi uusioretrokabinetti usealla pelillä, jota alla olevassa kuvassa oikealla oleva tyyppi pelasi koko vierailuni ajan.
Alakertaa
Lisää alakertaaLoppujen lopuksi ihan käypänen pikku-arcade. Plussaa helposta sijainnista heti tuubipysäkin vieressä ja edullisista hinnoista (£1:llä sai 3 krediittiä useimmissa peleissä). Miinusta useista pimeistä kabineteista, huonossa kunnossa olevista joystickeista ja huonosti säädetyistä suttuisista monitoreista.
Suosittelen paremman puutteessa Lontoossa vieraileville retroharrastajille ja varsinkin mätkintäpelien ystäville.
Herätys
Eilen menin British Museumiin, koska se on viimeinen museo missä olen suunnitellut käyväni ja piti hukata aikaa. Olen käynyt BM:ssä aikaisemmin vajaa 10 vuotta sitten, joten ihan kokonaan uusi ilmestys se ei ollut.
Harhailin museon käytävillä noin vartin verran kunnes päässä napsahti - minuun ei tekisi vaikutusta, vaikka vastaan tulisi sfinksi, mona lisa ja kaikki pyramidit. Ainoa, mitä halusin oli lautasellinen fish & chipsiä, halpa olut ja TV josta tulee krikettimatsi. Silloin tiesin muuttuneeni Lontoolaiseksi.
Harhailin museon käytävillä noin vartin verran kunnes päässä napsahti - minuun ei tekisi vaikutusta, vaikka vastaan tulisi sfinksi, mona lisa ja kaikki pyramidit. Ainoa, mitä halusin oli lautasellinen fish & chipsiä, halpa olut ja TV josta tulee krikettimatsi. Silloin tiesin muuttuneeni Lontoolaiseksi.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Elokuva-arvostelu: Moon
Kävimme äsken katsomassa Englannissa 17. päivä ensi-iltaan tulleen scifi-leffan nimeltä "Moon". Näköjään k.o raina ei ole vielä suomeen tullut joten nyt onkin hyvä tilaisuus leikkiä leffakriitikkoa. En kerro spoilereita.
Elokuva kertoo 2060-luvulla kuussa kolmen vuoden työsopparilla yksin elelevästä hepusta joka pitää ison firman Helium 3-harvesterit toiminnassa. Kotona odottavan vaimon ja lapsen luokse pääsyyn on enää 2 viikkoa aikaa, kun alkaa tapahtua kummia. Enempää en paljasta.
Tyylillisesti elokuva on kauneinta 70-lukuscifiä. Visuaalinen ilme ja ohjaus tuovat mieleen Silent Runningin, 2001:n, Alienin ja uuden Solariksen. Nannaa perinteisen scifin ystävälle. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon esim. kuuaseman matriisitulostimet.
Suuria avaruustaisteluja ja tiukkaa actionia ei elokuvassa ole, vaan se on enemmänkin psykologinen trilleri. Juoni on jännä ja tiivistyy koko ajan loppua kohden. Sen verran voin paljastaa, että se ei kuitenkaan latistu lopussa eikä asioita selitetä millään selittämättömällä mysteerivoimalla. Scifigenressä elokuva on sikäli realistinen, melkeimpä hardcorescifiä.
Kaikesta tästä huolimatta näyttely ja ohjaus on hyvää eikä efekteitäkään tarvitse hävetä.
Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisen scifin ystäville. Amerikkalaisille ja niille, joiden mielestä Transformers on paras scifileffa ikinä tämä saattaa olla turhan raskas. Paras "uusi" scifileffa vuosikymmeneen tai kahteen.
*****
IMDB:
http://www.imdb.com/title/tt1182345/
Tätä leffaa ei sitten wareteta vaan käydään ihan teatterissa katsomassa, jotta hyvää scifiä nähdään jatkossakin.
Elokuva kertoo 2060-luvulla kuussa kolmen vuoden työsopparilla yksin elelevästä hepusta joka pitää ison firman Helium 3-harvesterit toiminnassa. Kotona odottavan vaimon ja lapsen luokse pääsyyn on enää 2 viikkoa aikaa, kun alkaa tapahtua kummia. Enempää en paljasta.
Tyylillisesti elokuva on kauneinta 70-lukuscifiä. Visuaalinen ilme ja ohjaus tuovat mieleen Silent Runningin, 2001:n, Alienin ja uuden Solariksen. Nannaa perinteisen scifin ystävälle. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon esim. kuuaseman matriisitulostimet.
Suuria avaruustaisteluja ja tiukkaa actionia ei elokuvassa ole, vaan se on enemmänkin psykologinen trilleri. Juoni on jännä ja tiivistyy koko ajan loppua kohden. Sen verran voin paljastaa, että se ei kuitenkaan latistu lopussa eikä asioita selitetä millään selittämättömällä mysteerivoimalla. Scifigenressä elokuva on sikäli realistinen, melkeimpä hardcorescifiä.
Kaikesta tästä huolimatta näyttely ja ohjaus on hyvää eikä efekteitäkään tarvitse hävetä.
Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisen scifin ystäville. Amerikkalaisille ja niille, joiden mielestä Transformers on paras scifileffa ikinä tämä saattaa olla turhan raskas. Paras "uusi" scifileffa vuosikymmeneen tai kahteen.
*****
IMDB:
http://www.imdb.com/title/tt1182345/
Tätä leffaa ei sitten wareteta vaan käydään ihan teatterissa katsomassa, jotta hyvää scifiä nähdään jatkossakin.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Lamberth Country Show
Tänään kävimme 5km päässä olevassa puistossa katsomassa jonkinlaisia maalaismarkkinafestareita. Kyseessä oli siis iso puisto, jossa mm. hirmuisesti porukkaa, ruokapaikkoja, juomapaikkoja, bändejä soittamassa lavoilla, sekalaisia kojuja, huvipuistolaitteita ja elukoita.
Tässä (lyhyt) kuvareportaasi:
Veijo Kotka
Turnajaiset
Vihanneksista tehty Michael Jacksonin pää. Tätä et ollut varmasti ennen nähnyt.
Tässä (lyhyt) kuvareportaasi:
Veijo Kotka
Turnajaiset
Vihanneksista tehty Michael Jacksonin pää. Tätä et ollut varmasti ennen nähnyt.Duxford Flying Legends
Kävimme viettämässä syntymäpäivääni Duxfordissa, 90km Lontoosta pohjoiseen. Paikalla sattui olemaan samaan aikaan Flying Legends-lentonäytös johonka piti toki mennä.
Lyhyesti: Mukavaa oli ja satoi hyvin vähän. Netistä löytynee tuhansittain pitkäputkisten ottamia valokuvia, joten en jaksa niitä tähän nyt laittaa paria räkäistä kamerakännykkäotosta lukuunottamatta.
Nähty ilmassa: Julmetusti Spittejä ja Hurreja, Fw190 (suosikkini), Me109 hispano, B-17, 3*B-25, Me108, sekä paljon muuta.
Museohalleissa ehdimme käymään ennen näytöksen alkua vain pikaisesti, joten Duxfordin ilmailumuseoon pitää tehdä vielä toinen reissu paremmalla ajalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)