Hastings, köyhän miehen Brighton

Vietimme viikonlopun Hastingsissa, reilut 100km kaakkoon Lontoosta. Hastingsia on helppo verrata Brightoniin, koska sekin on rantakaupunki Englannin Kanaalin rannalla ja elää myös suuresti turismilla. Brightonista oli jo aikaisempi postaus.

Tällä kertaa saimme hotellin varattua etukäteen ongelmitta ja päädyimme St Leonardsissa, parin kilometriä länteen Hastingsin keskustasta länteen sijaitsevaan hotelliin. Tilavasta ja hyväkuntoisesta huoneesta hyvällä aamiaisella maksoimme £35/yö/hlö kahden hengen retkueella.

Perjantai

Saavuimme noin 2.5h junamatkan jälkeen perille asemalle ja kävimme järjestäytymässä hotellilla. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään rantabulevardia kohti keskustaa. Kello oli jo noin yhdeksän illalla, joten suurempia suunnitelmia emme tehneet. Matkalla kävimme Harley Davidson-teemaisessa pubissa, jossa livebändi soitteli kantria ja bluesia. Keskustassa oli nuorisolla kova meno päällä ja pubit täynnä. Poliiseja Tampereen keskustoria pienemmällä alueella oli partioimassa parikymmentä.

Saimme jälleen muistutuksen siitä, että Englannissa ei iltaisin saa ravintolaruokaa mistään. Kourallisen keittiönsä sulkeneita pubeja kierrettyämme jouduimme vetämään Subway-iltapalat ulkona penkillä (subwaykin meni kymmenen maissa kiinni).
Hauskoja pubeja keskustassa oli vaikka kuinka - mainittakoon vaikka kodikas tanssipubi jossa elävä DJ/MC soitti kasarihittejä spiikattuna, tikibaariksi sisustettu drinkkibaari ja edukas mutta hienosti sisustettu tanssi/goottiklubi "Crypt". Perjantai-ilta jäi kuitenkin lyhyeksi, koska alkoi väsyttää ja otimmekin taksin takaisin hotellille (£7). Hastingsin yöelämästä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun - tarjontaa on paljon, hinnat edullisia (£3 klubille johon Brightonissa maksaisi £10-15, Magners £3-4 ja drinkit £4-6) ja väki leppoisaa. Minkäänlaista rähinöintiä tai ördäystä ei havaittu vaikka väkeä oli paljon.

Lauantai

Lauantaina heräsimme puolen päivän aikoihin (hieman univelkaa viikolta) ja otimme bussin keskustaan (£2.2/hlö). Kaikki näytti päivällä niin erilaiselta, että tuntui kuin olisimme tulleet ihan eri kaupunkiin.


Hastingsin (kuten Brightonin ja monen muun rantakaupungin) tärkein maamerkki on tietysti hiekkaranta ja rantabulevardi. Ranta on samanlaista isoa kiveä kuin Brightonissa mutta ilman kylmyyden vuoksi uimista tai rantalöhöilyä ei tarvinnut edes harkita. Kaupunki näyttää enemmän eurooppalaislta kuin brittiläiseltä. Talot ovat korkeita kerrostaloja kuin suoraan Pariisista.

Hastingsin yksiulotteinen kartta menee suurinpiirtein näin: St Leonards - Keskusta - Länsikukkula - Vanha kaupunki - Itäkukkula. Kaiken näkee helposti rantabulevardia kävellen. Keskustan ja vanhan kaupungin kohdalla rantabulevardilta löytyy mm. Brighton Pierin näköinen laituri (suljettu romahdusvaaran vuoksi), minigolf-rata, polkuvenelampi, mikroautorata, pelihalleja, kahviloita ja ravintoloita. Rantakatua käppäillessä saa helposti tunnin tai parin tuhlattua, vaikka matkaa ei olekaan kuin pari kilometria. Laiskimpia varten rantaa pitkin menee pienoisjunanrata. Siis oikeasti pieni - raiteiden väli on ehkä 40cm ja vaunut ovat suurinpiirtein matkalaukun kokoisia ja niihin mahtuu 2 henkeä istumaan. Sporttisina ja kiireettöminä tyydyimme kävelemään.

Peliharrastajalle Hastingsin pelihalleissa ei ollut mitään nähtävää. Dominoivina peleinä olivat Guitar Hero Arcade, joku Need for speed ja rahapelit.

Vanhan kaupungin kummallakin puolella ovat kukkulat (west hill ja east hill). West hillillä on mm. Hastingsin linna ja luolat, joista myöhemmin. Itäkukkulalla, jolla emme käyneet, on puisto ja kävelypolkuja. Kummallekin kukkulalle pääsee hienolla jyrkkää mäkeä kapuavalla junalla ja kahdella punnalla.

Itäkukkulan junarata

Rantakadun itäpäästä löytyy ilmaiset kalastus- ja hylkymuseot ja akvaario. Museot olivat ihan hintansa arvoisia, mutta eivät sen kummempia. Akvaario taas oli maksullinen, mutta rahalleen sai vastinetta. Kaloja, rapuja ja muita meren eläimiä oli paljon ja hyvin esillä. Hastingsissa on toimiva kalastuslaivasto ja kalastus tuntuu olevan turismin lisäksi kova juttu kaupungissa.

Rauskujen hupia oli läiskyttää vettä altaasta turistien päälle

Seuraavaksi menimme länsikukkulalle. Yllättäen nähtävyydet (luolat ja linna) olivat menneet viideltä kiinni joten ei auttanut kuin palloilla nurmikolla ja ottaa kuvia.

Näkymä länsikukkulalta

Kukkulalta kävelimme alas vanhaan kaupunkiin. Matka alas oli yllättävän lyhyt joten alas ei kannata mennä junalla jos jalat yhtään kantaa. Vanhasta kaupungista ei näköjään tullut otettua julkaisukelpoisia kuvia, joten täytyy yrittää sanoin kuvailla. VK:ssa on pieniä kävelykatuja joiden varsilla on lukemattomia pieniä kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Oikeastaan tämähän pätee melkein joka kaupungin vanhaan kaupunkiin, mutta mainitaan nyt että Hastingsissa se oli oikein siisti ja viihtyisä. Loppuilta menikin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla ilman suurempaa tarkoitusta palloillessa. Minigolfia ja liitokiekkoa kävimme pelaamassa. Yöllä kävelimme hotellille käyden matkalla hiljaisimmassa näkemässäni hevibaarissa (keikka peruttu) ja alussa mainitussa HD-baarissa jossa juuri lopetteli hyvältä kuulostava ja KISS-maskeerattu hevibändi.

Sunnuntai

Edellisenä päivänä bongasimme mainoksesta, että lähellä olisi RC-lennokkinäytös (Hastings Model Airshow). Koska aikaa oli hyvin, päätimme lähteä heti aamusta sinne. Näytös oli parin kilometrin päässä hotellilta länteen ja sinne käveli helposti. Näytös oli varmaan Englannin mittakaavassa pieni, mutta Suomessa ei tietääkseni ole yhtään näin isoa lennokkinäytöstä. Itse lennätyksen lisäksi paikalla oli luonnollisesti lennokkeja, varusteita, materiaaleja, työkaluja, ruokaa ja juomaa myyviä kojuja. Lennokkeja oli sähközageista suihkareihin ja jättikokoisiin malleihin. Toffee-pommittaja pudotti lapsille toffeekarkkeja.






Näytöksen kruunasi 10 WW2-mallilennokin yhtäaikainen lento - melkein yhtä hienoa kuin Duxfordissa.


Otimme iltapäivällä bussin takaisin kohti keskustaa, kohteena länsikukkulan turistinähtävyydet. Ensimmäisenä oli luolastot, eli "Smugglers Adventure". Kyseessä on siis länsikukkulan sisään satoja vuosia sitten louhitut luolat, joita salakuljettajat käyttivät 1700-1800-luvuilla. Luolat olivat ihan hienoja, mutta niihin oli ängetty liikaa videoesityksiä, pelejä, nukkeja, ynnä muuta krääsää. Suosittelen lapsiperheille ja backpackereille vain jos on tylsää.

Seuraavaksi sitten Hastingsin linnaan. Linnan maksaa sisään ja pääsee katsomaan videoesityksen linnan historiasta. Itse linna on vanha, raunioitunut linna. Suosittelen, jos haluaa nähdä vanhan, raunioituneen linnan. Parempi löytyy ilmaiseksi esim. Viron Viljandista.

Vanha, raunioitunut linna

Tämän jälkeen kävelimme keskustaan, palloilimme jossain puistossa ja otimme iltapalan jälkeen junan takaisin Lontooseen.

Lopuksi

Hastings on ihan hieno kaupunki, mutta mitään massiivisia elämyksiä sieltä on turha hakea.
Hintatasoltan Hastings tuntui olevan Brightonia edullisempi, mutta hyvässä seurassa varmasti yhtä hauska. Livemusiikkia ja erilaisia tanssiklubeja löytyy helposti, mutta nimekkäitä bändejä tai DJ:tä niissä ei bongaa. Hotelleja on hyvin ja hintataso lienee Brightonia halvempi. Suosittelen, jos olet esimerkiksi opiskelijabudjetilla reissussa hyväksi Brightonin korvikkeeksi. Jos on aikaa, kannattaa käydä kummassakin.

Viikonloppu riittää hyvin koko Hastingsin näkemiseksi kaikessa rauhassa. Yhden yön reissulla ehtii näkemään tärkeimmät paikat.

Goodge street casino

Sain eräältä natiivien irc-kanavalta vihjeen, että Goodge Streetillä olevassa kasinossa olisi jonkinlainen retroarcade. Eipä muuta kuin tuubi alle ja menoksi.

Paikka löytyikin heti Goodge Street-tuubiaseman vierestä ja oli tosiaan pieni kahdessa kerroksessa oleva räkäinen pelipaikka. Yläkerrassa oli pari kaksinpelattavaa uutta autopeliä ja 3 uutta flipperiä (24, LOTR, ja joku kolmas). Testasin toista autopeliä (Thrill Drive 3?), jossa oli pelimuotoina muun muassa ruuhkasta selviytyminen ja autojalkapallo. Luulin valinneeni ruuhkasimulaation, mutta päädyin ajamaan ihan perus checkpoint-rallia. Peli oli lisäksi uusien autopelien trendin mukaisesti tylsä - fysiikkamalli oli realistinen kuin Outrunissa mutta ei ollenkaan hauska. Grafiikat olivat kuin vm. 2001 PC-pelistä, tosin näyttönä oli noin 32" fullhd-littu joka oli ihan toimiva.

24-flipperiä jaksoin jauhaa 3:lla krediitillä. Aika perushauska flipperi, mutta en saanut mitään huipputulosta tehtyä.


Alakerrasta löytyikin sitten enemmän arcade-tavaraa. Paikka on täynnä välttävässä kunnossa olevia Neo Geo-kabinetteja ja muutamia 2D-räiskintöjä. NeoGeo-peleistä mainittakoon Metal Slug 3, Metal Slug 4 (joka ei hyväksynyt kolikoita), Pang! (joku parempi versio), Neo Mr.Do ja muutama japsi shoot-em-up. Lisäksi paikalla oli yksi uusioretrokabinetti usealla pelillä, jota alla olevassa kuvassa oikealla oleva tyyppi pelasi koko vierailuni ajan.

Alakertaa

Lisää alakertaa

Loppujen lopuksi ihan käypänen pikku-arcade. Plussaa helposta sijainnista heti tuubipysäkin vieressä ja edullisista hinnoista (£1:llä sai 3 krediittiä useimmissa peleissä). Miinusta useista pimeistä kabineteista, huonossa kunnossa olevista joystickeista ja huonosti säädetyistä suttuisista monitoreista.

Suosittelen paremman puutteessa Lontoossa vieraileville retroharrastajille ja varsinkin mätkintäpelien ystäville.

Herätys

Eilen menin British Museumiin, koska se on viimeinen museo missä olen suunnitellut käyväni ja piti hukata aikaa. Olen käynyt BM:ssä aikaisemmin vajaa 10 vuotta sitten, joten ihan kokonaan uusi ilmestys se ei ollut.
Harhailin museon käytävillä noin vartin verran kunnes päässä napsahti - minuun ei tekisi vaikutusta, vaikka vastaan tulisi sfinksi, mona lisa ja kaikki pyramidit. Ainoa, mitä halusin oli lautasellinen fish & chipsiä, halpa olut ja TV josta tulee krikettimatsi. Silloin tiesin muuttuneeni Lontoolaiseksi.

Elokuva-arvostelu: Moon

Kävimme äsken katsomassa Englannissa 17. päivä ensi-iltaan tulleen scifi-leffan nimeltä "Moon". Näköjään k.o raina ei ole vielä suomeen tullut joten nyt onkin hyvä tilaisuus leikkiä leffakriitikkoa. En kerro spoilereita.

Elokuva kertoo 2060-luvulla kuussa kolmen vuoden työsopparilla yksin elelevästä hepusta joka pitää ison firman Helium 3-harvesterit toiminnassa. Kotona odottavan vaimon ja lapsen luokse pääsyyn on enää 2 viikkoa aikaa, kun alkaa tapahtua kummia. Enempää en paljasta.

Tyylillisesti elokuva on kauneinta 70-lukuscifiä. Visuaalinen ilme ja ohjaus tuovat mieleen Silent Runningin, 2001:n, Alienin ja uuden Solariksen. Nannaa perinteisen scifin ystävälle. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon esim. kuuaseman matriisitulostimet.

Suuria avaruustaisteluja ja tiukkaa actionia ei elokuvassa ole, vaan se on enemmänkin psykologinen trilleri. Juoni on jännä ja tiivistyy koko ajan loppua kohden. Sen verran voin paljastaa, että se ei kuitenkaan latistu lopussa eikä asioita selitetä millään selittämättömällä mysteerivoimalla. Scifigenressä elokuva on sikäli realistinen, melkeimpä hardcorescifiä.
Kaikesta tästä huolimatta näyttely ja ohjaus on hyvää eikä efekteitäkään tarvitse hävetä.

Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisen scifin ystäville. Amerikkalaisille ja niille, joiden mielestä Transformers on paras scifileffa ikinä tämä saattaa olla turhan raskas. Paras "uusi" scifileffa vuosikymmeneen tai kahteen.

*****

IMDB:
http://www.imdb.com/title/tt1182345/

Tätä leffaa ei sitten wareteta vaan käydään ihan teatterissa katsomassa, jotta hyvää scifiä nähdään jatkossakin.

Lamberth Country Show

Tänään kävimme 5km päässä olevassa puistossa katsomassa jonkinlaisia maalaismarkkinafestareita. Kyseessä oli siis iso puisto, jossa mm. hirmuisesti porukkaa, ruokapaikkoja, juomapaikkoja, bändejä soittamassa lavoilla, sekalaisia kojuja, huvipuistolaitteita ja elukoita.

Tässä (lyhyt) kuvareportaasi:

Veijo Kotka

Turnajaiset

Vihanneksista tehty Michael Jacksonin pää. Tätä et ollut varmasti ennen nähnyt.

Duxford Flying Legends

Kävimme viettämässä syntymäpäivääni Duxfordissa, 90km Lontoosta pohjoiseen. Paikalla sattui olemaan samaan aikaan Flying Legends-lentonäytös johonka piti toki mennä.

Lyhyesti: Mukavaa oli ja satoi hyvin vähän. Netistä löytynee tuhansittain pitkäputkisten ottamia valokuvia, joten en jaksa niitä tähän nyt laittaa paria räkäistä kamerakännykkäotosta lukuunottamatta.

Nähty ilmassa: Julmetusti Spittejä ja Hurreja, Fw190 (suosikkini), Me109 hispano, B-17, 3*B-25, Me108, sekä paljon muuta.

Museohalleissa ehdimme käymään ennen näytöksen alkua vain pikaisesti, joten Duxfordin ilmailumuseoon pitää tehdä vielä toinen reissu paremmalla ajalla.

Pariisi-extra

Vaikka tämä blogi kertookin Englannista ja Lontoosta, pistetään kuitenkin ilmaiseksi ylimääräinen postaus Pariisista. Kävimme Suomesta käymässä olevan kaverin kanssa viettämässä kaksi yötä Pariisissa.

Matkan ainoat tavoitteet olivat:

• Saada huonoa palvelua Englanniksi
• Juoda joka päivä punaviiniä
• Nähdä baskeripäinen ranskalainen
• Syödä patonkia
• Nähdä Eiffel-torni

Kaikki tavoitteet täyttyivät.

Pariisiin matkustimme Eurostar-junalla Lontoosta. Eurostar on selvästi mukavin ja nopein vaihtoehto, mutta matkan hinnat vaihtelevat halpalentoyhtiötyyliin noin 50€ ja 300€ välillä suuntaansa. Kannattaa siis varata matkat ajoissa ja valita päivät hinnan mukaan. Vaihtoehtoina ovat halpalentoyhtiöt (esim. EasyJet) , jotka lentävät suurinpiirtein samaan hintaan. Lentämällä tosin aikaa menee reilusti enemmän lentokentille matkustaessa ja niillä odotellessa.

Takaisin päätimme tulla junalla + lautalla tämän sivun inspiroimana: http://www.seat61.com/London-Paris-ferry.htm. Aikaa meni 9 ja puoli tuntia, mutta näkipähän maisemia (mm. Doverin kalliot) ja pääsi pysähtymään parissa ylimääräisessä kaupungissa. Samaa kokeileville vinkiksi, että Lillen kaupunki ja Lillen satama ovat yli tunnin junamatkan päässä toisistaan. Eli kannattaa ostaa suoraan lippu satamaan asti. Lille tosin näytti oikein mukavalta pikkukaupungilta jossa pitäisi vierailla toistekin. Doverista Lontooseeen hankkiutuessa ei kannata kuunnella rautatievirkailijoiden ohjeita vaan itse miettiä paras reitti. Me jouduimme vaihtamaan matkan aikana 4 kertaa junaa ja melko varmasti eri junilla olisimme päässeet nopeammin perille.

Lopuksi muutama sekalainen vinkki ranskanmatkaajille:

• Ranskalaiset kutsuvat tuubiaan metroksi. Metroasemat näyttävät lähinnä paremmilta englantilaisilta liikenteenjakajilta ja ne on vaikea löytää varsinkin pimeällä. Metrolinjojen suunnat kerrotaan pääteasemien mukaan joten ne kannattaa muistaa katsoa kartasta etukäteen (Lontoossahan linjojen suunnat ovat ilmansuuntien mukaan mikä on paljon helpompaa).
  
• Olut toimitetaan 0.25L viinilasissa, ja on noin 6-volttista. Tuoppeja ei juurikaan näe.
  
• Pariisi on selvästi Lontoota kalliimpi kaupunki. Ravintolasetti, jonka Lontoossa saa £10:llä pulitetaan Pariisissa 20€. Ruoka tosin on selvästi parempaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi ainoassa irkkubaarissa, minkä löysimme puolen litran Guinnes maksaa 9.5€.
  
• Yöelämän löytäminen Pariisissa on vaikeaa, ellei mahdotonta. Missään ei ole flaboja tai bilemainoksia ja netistä ei löydy mitään englanniksi. Kommentoikaa jos tiedätte paremmin. Me emme löytäneet mitään ja vietimme illat hostellin läheisissä pikkuravintoloissa.
• Olut maksaa enemmän, jos sen juo muualla kuin baaritiskillä. Palvelu paranee huomattavasti, kun edes yrittää puhua ranskaa. Nuoret puhuvat ihan hyvää englantia ja ovat oikein ystävällisiä.
  

Lyhyt ranskan kurssi:

Yksi = En
Kaksi = Deux (lausutaan jotenkin "döö")
Olut = Bier

Komennot päätetään sanomalla "silvuplee" ja kiitos on "merci".

Purjelentoa London Gliding Clubissa Dunstablessa

Vietin sunnuntain ja maanantai-päivän Dunstablessa London Gliding Clubissa purjelentohommissa. Paikka sijaitsee noin 70km South Norwoodista pohjoiseen, mutta sunnuntaina matka kesti mukavat 3 tuntia kahdella junanvaihdolla ja taksilla (julkiset eivät kulje perille asti).

Periltä löytyi oikein viihtyisän näköinen kenttä toimistoineen, ravintoloineen ja pubeineen. Näkyvimpänä maamerkkinä on pitkä ja korkea rinne, jonka päätyyn on askarreltu jättimäinen leijonan kuva kalkkikivestä. Itse kenttä on paikalliseen tyyliin iso nurmikenttä jossa ei mitään erillisiä kiitoratoja tai muita turhia merkintöjä ole.

Kalustoa on paikalla hyvin, ASK-21 eniten edustettuna. Kerholla oli menossa "task week" eli jonkinlainen matkalentoharjoitusviikko. Tämän takia ei vapaita 2-paikkasia ollut enää joten päätin jäädä yöksi kentälle (majoitus $13.50/yö). Menin kentälle hengailemaan ja auttamaan hinauksissa ja koneiden roudauksessa. Vähän ajan päästä kuitenkin taivaalta ilmestyi kerhon Duo Discus, jolle ei ollut lentäjää. Otin vapaaehtoisen opettajan mukaan ja ei kun taivaalle. Saimme mukavan 52 minuutin lennon jolla ehti nähdä jo vähän maisemia. Suunnistaminen Englannissa on kovin erilaista kuin suomessa, kun järviä ei juurikaan ole ja kaupungit ja pellot näyttävät kaikki samalta.

Dunstablen vieressä on Lutonin kv-lentokenttä, jonka takia ilmatilarajoitukset ovat "mielenkiintoiset". Vierailevan lentäjän yksinlentoluvan saamiseksi pitää käydä tarkastuslennon lisäksi ilmatilabriefingi jossa käydään läpi sallittu ilmatila ja maamerkit, josta ilmatilan rajat voi nähdä. Varsinkin Lutonin alueelle menemistä tulee välttää, koska kerhon toiminta voi loppua moisesta rikkeestä kokonaan.

Heti isoimman lentotoiminnan jälkeen aukesi pubi ja terassi, mihin pilotit kiirehtivät oluselle. Ruokaa ei kentältä enää illalla saanut, joten kävelimme erään viikon kurssin 18-vuotislahjaksi saaneen natiivin kanssa parin kilometrin päässä olevaan kiinalaiseen syömään.

Koppakuoriaiset hyökkäävät!

Syönnin jälkeen melkein kaikki olivat häipyneet kotiinsa (maanantai on monelle työpäivä) ja pubi meni kiinni joskus 9:n jälkeen. Päätettiin lähteä vielä syömäkaverin kanssa käymään kentän vieressä olevalle mäelle, jossa oli vielä leijanlennättäjiä ja muuta porukkaa istuskelemassa ilta-auringossa. Harjalta oli komeat näkymät ja laskeutuvia purjekoneita olisi varmasti hauska sieltä katsella yläpuolelta. Mäen päällä oli ravintola ja leijakauppa, jotka olivat kiinni. Yhtäkkiä jostain tuli joku lentävä pörriäinen, jota sai huitoa huolella ennenkuin se tajusi lähteä pois. Vähän ajan päästä tuli toinen sitkeä sittiäinen ja huomasimme, että niitä pörräili laumoissa puiden ja penkkien päällä. Totesimme, että ovat jotain suht isoja kullan värisiä koppakuoriaisia ja niitä on paljon ja ne oikeasti ovat aggressiivisia. Muutkin porukat mäellä alkoivat huitomaan siihen malliin, että emme ollee ainoita hyökkäyksen kohteena olevia. Ilmeisesti nuo ötökät eivät kuitenkaan pistä tai pure, mutta lähinnä pörräävät ärsyttävästi ja koittavat laskeutua vaatteille. Paikallinen ystävänikään ei ollut moisia elukoita koskaan nähnyt. Ei auttanut muu kuin painua pikamarssia takaisin kentälle ja pienen palloilun jälkeen aikaisin nukkumaan.

Päivä 2

Herätys 8:lta ja kentän ravintolaan maukkaalle brittiaamiaiselle. Sääennuste oli luvannut sadetta, mutta vallitseva sääilmiö oli kova tuuli. Suomessa ei noin kovalla tuulella luultavasti lennettäisi, mutta paikalliset (lähinnä kourallinen opettajia) eivät moisesta välittäneet. Tällä kertaa kaikille ASK-21:lle oli kurssilaisia tai muita kiireisempiä lennätettäviä, mutta vapaaksi jäi ASK-13. Sehän sopi oikein mainiosti meikäläiselle, saisi samalla tyypit puusta, putkista ja kankaasta kasattuun 60-luvun ihmeeseen. Lensin 2 keikkaa alusta asti itse ja tuulesta huolimatta. Kumpuilevalle nurmikentälle oli "mielenkiintoista" laskeutua asfaltoituun kiitorataan tottuneelle, mutta laskut menivät oikein nätisti. Laskukierroshan paikallisilla on epämääräinen puoliympyrä kentän ympäri. Tarkastuslento oli tällä suoritettu ja yksinlentoa varten tarvitsisin enää ilmatilakoulutuksen, joka jää myöhempään ajankohtaan.

Paluumatka kentältä sujui yllätyksettömästi ja alle 2 tunnissa. En saanut liftattua kyytiä kentältä rautatieasemalle, joten joutui taas ottamaan taksin. Tällä kertaa taksi maksoi vitosen vähemmän kuin tulomatkalla, liekkö kuski ottanut ylihintaa silloin.

Loppufiiliksiä

Ja lopuksi tiedoksi Suomalaisille purjelentäjille: Suomessa lentäminen on halpaa. Itse menin vähän sillä asenteella, että hinnasta viis, pakko päästä lentämään ja katsotaan sitten mitä maksoi ja menenkö uudestaan.

No katsotaas sitten:

• Lennot (3kpl alle 2h yhteensä) + majotus £140
• Junamatkat £27
• Taksimatkat £35

= £202 eli 234€. Parin päivän lyhyillä lennoilla sai tuhlattua saman mitä suomessa kausimaksuun. Näyttäisi siltä, että uudestaan en ole Dunstableen menossa näillä palkoilla. Sikäli harmi, että paikalliset lentäjät olivat oikein ystävällistä ja hauskaa porukkaa. Aivan erilainen meninki kuin Lontoossa. Porukka jopa puhuu oikein autenttista Monty Python-englantia.

Kuvia tässä postauksessa ei ole, koska puhelimen akku oli lopussa.