maanantai 6. heinäkuuta 2009

Purjelentoa London Gliding Clubissa Dunstablessa

Vietin sunnuntain ja maanantai-päivän Dunstablessa London Gliding Clubissa purjelentohommissa. Paikka sijaitsee noin 70km South Norwoodista pohjoiseen, mutta sunnuntaina matka kesti mukavat 3 tuntia kahdella junanvaihdolla ja taksilla (julkiset eivät kulje perille asti).

Periltä löytyi oikein viihtyisän näköinen kenttä toimistoineen, ravintoloineen ja pubeineen. Näkyvimpänä maamerkkinä on pitkä ja korkea rinne, jonka päätyyn on askarreltu jättimäinen leijonan kuva kalkkikivestä. Itse kenttä on paikalliseen tyyliin iso nurmikenttä jossa ei mitään erillisiä kiitoratoja tai muita turhia merkintöjä ole.

Kalustoa on paikalla hyvin, ASK-21 eniten edustettuna. Kerholla oli menossa "task week" eli jonkinlainen matkalentoharjoitusviikko. Tämän takia ei vapaita 2-paikkasia ollut enää joten päätin jäädä yöksi kentälle (majoitus $13.50/yö). Menin kentälle hengailemaan ja auttamaan hinauksissa ja koneiden roudauksessa. Vähän ajan päästä kuitenkin taivaalta ilmestyi kerhon Duo Discus, jolle ei ollut lentäjää. Otin vapaaehtoisen opettajan mukaan ja ei kun taivaalle. Saimme mukavan 52 minuutin lennon jolla ehti nähdä jo vähän maisemia. Suunnistaminen Englannissa on kovin erilaista kuin suomessa, kun järviä ei juurikaan ole ja kaupungit ja pellot näyttävät kaikki samalta.

Dunstablen vieressä on Lutonin kv-lentokenttä, jonka takia ilmatilarajoitukset ovat "mielenkiintoiset". Vierailevan lentäjän yksinlentoluvan saamiseksi pitää käydä tarkastuslennon lisäksi ilmatilabriefingi jossa käydään läpi sallittu ilmatila ja maamerkit, josta ilmatilan rajat voi nähdä. Varsinkin Lutonin alueelle menemistä tulee välttää, koska kerhon toiminta voi loppua moisesta rikkeestä kokonaan.

Heti isoimman lentotoiminnan jälkeen aukesi pubi ja terassi, mihin pilotit kiirehtivät oluselle. Ruokaa ei kentältä enää illalla saanut, joten kävelimme erään viikon kurssin 18-vuotislahjaksi saaneen natiivin kanssa parin kilometrin päässä olevaan kiinalaiseen syömään.

Koppakuoriaiset hyökkäävät!

Syönnin jälkeen melkein kaikki olivat häipyneet kotiinsa (maanantai on monelle työpäivä) ja pubi meni kiinni joskus 9:n jälkeen. Päätettiin lähteä vielä syömäkaverin kanssa käymään kentän vieressä olevalle mäelle, jossa oli vielä leijanlennättäjiä ja muuta porukkaa istuskelemassa ilta-auringossa. Harjalta oli komeat näkymät ja laskeutuvia purjekoneita olisi varmasti hauska sieltä katsella yläpuolelta. Mäen päällä oli ravintola ja leijakauppa, jotka olivat kiinni. Yhtäkkiä jostain tuli joku lentävä pörriäinen, jota sai huitoa huolella ennenkuin se tajusi lähteä pois. Vähän ajan päästä tuli toinen sitkeä sittiäinen ja huomasimme, että niitä pörräili laumoissa puiden ja penkkien päällä. Totesimme, että ovat jotain suht isoja kullan värisiä koppakuoriaisia ja niitä on paljon ja ne oikeasti ovat aggressiivisia. Muutkin porukat mäellä alkoivat huitomaan siihen malliin, että emme ollee ainoita hyökkäyksen kohteena olevia. Ilmeisesti nuo ötökät eivät kuitenkaan pistä tai pure, mutta lähinnä pörräävät ärsyttävästi ja koittavat laskeutua vaatteille. Paikallinen ystävänikään ei ollut moisia elukoita koskaan nähnyt. Ei auttanut muu kuin painua pikamarssia takaisin kentälle ja pienen palloilun jälkeen aikaisin nukkumaan.

Päivä 2

Herätys 8:lta ja kentän ravintolaan maukkaalle brittiaamiaiselle. Sääennuste oli luvannut sadetta, mutta vallitseva sääilmiö oli kova tuuli. Suomessa ei noin kovalla tuulella luultavasti lennettäisi, mutta paikalliset (lähinnä kourallinen opettajia) eivät moisesta välittäneet. Tällä kertaa kaikille ASK-21:lle oli kurssilaisia tai muita kiireisempiä lennätettäviä, mutta vapaaksi jäi ASK-13. Sehän sopi oikein mainiosti meikäläiselle, saisi samalla tyypit puusta, putkista ja kankaasta kasattuun 60-luvun ihmeeseen. Lensin 2 keikkaa alusta asti itse ja tuulesta huolimatta. Kumpuilevalle nurmikentälle oli "mielenkiintoista" laskeutua asfaltoituun kiitorataan tottuneelle, mutta laskut menivät oikein nätisti. Laskukierroshan paikallisilla on epämääräinen puoliympyrä kentän ympäri. Tarkastuslento oli tällä suoritettu ja yksinlentoa varten tarvitsisin enää ilmatilakoulutuksen, joka jää myöhempään ajankohtaan.

Paluumatka kentältä sujui yllätyksettömästi ja alle 2 tunnissa. En saanut liftattua kyytiä kentältä rautatieasemalle, joten joutui taas ottamaan taksin. Tällä kertaa taksi maksoi vitosen vähemmän kuin tulomatkalla, liekkö kuski ottanut ylihintaa silloin.

Loppufiiliksiä

Ja lopuksi tiedoksi Suomalaisille purjelentäjille: Suomessa lentäminen on halpaa. Itse menin vähän sillä asenteella, että hinnasta viis, pakko päästä lentämään ja katsotaan sitten mitä maksoi ja menenkö uudestaan.

No katsotaas sitten:
  • Lennot (3kpl alle 2h yhteensä) + majotus £140
  • Junamatkat £27
  • Taksimatkat £35
= £202 eli 234€. Parin päivän lyhyillä lennoilla sai tuhlattua saman mitä suomessa kausimaksuun. Näyttäisi siltä, että uudestaan en ole Dunstableen menossa näillä palkoilla. Sikäli harmi, että paikalliset lentäjät olivat oikein ystävällistä ja hauskaa porukkaa. Aivan erilainen meninki kuin Lontoossa. Porukka jopa puhuu oikein autenttista Monty Python-englantia.

Kuvia tässä postauksessa ei ole, koska puhelimen akku oli lopussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti